Bongasin sattumalta Fazerin nettisivuille linkin, missä oli tehty Fazerin chilisuklaasta suklaacookieita. Täytyihin sitä samantien päästä kokeilemaan, koska olen ihastunut noihin uusiin suklaapatukoihin! Tai ilmeisesti niitä on ollut joskus aikaisemminkin, mutta olen itse kyseisiä herkkuja päässyt maistamaan vasta nyt. Mutta ajattelin jakaa teille myös kyseisen reseptin. :)
Ainekset:
225 g voita
2 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
2 munaa
1 tl suolaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl Fazer Cacao -kaakaojauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
4 kpl Karl Fazer Chilisuklaa - suklaapatukkaa
Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaahdoksi. (En omista fariinisokeria, joten korvasin asian laittamalla yhteensä 2 dl tavallista sokeria, ei siis 3 dl!) Lisää munat yksi kerrallaan samalla vatkaten. Lisää suola.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja pilko suklaa pieniksi paloiksi.
Siivilöi kuiva-aineseos taikinan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi suklaarouhe.
Pyöräytä taikina kelmun sisään ja laita taikina pakastimeen tunniksi. (Itselle oli tiukempi aikataulu niin taisi olla vajaan tunnin jääkaapissa taikina ja silti onnistui ihan hyvin keksien leipominen.)
Pyörittele taikinasta golfpallon kokoisia palloja ja aseta ne pellille leivinpaperin päälle. Huomioi, että keksit leviävät paistettaessa. Paista 180-asteisessa uunissa 13-15 minuuttia.
Ja sitten ei muuta kuin herkuttelemaan, vaikka maitolasin tai kahvikupposen äärellä! :)
Sellainen vinkki, että KUVASTA POIKETEN antakaa keksien vetäytyä rauhassa erillään muista otettuasi ne uunista. Cookiet on siis hieman pehmoisia ja saavat kovan kuoren vasta vähän jäähdyttyään. Ja jos ne on päällekkäin, kuten kuvassa, ne jäävät kiinni toisiinsa. :D
Mutta hyviä sellaiset tuplacookietkin on! ;)
Pakko vielä tähän loppuun hehkuttaa, koska tein tällä viikolla jotain jännittävää ensimmäistä kertaa elämässäni. Nimittäin kävin luovuttamassa verta! Meidän koululle tuli SPR päiväksi vierailemaan ja halukkaat sai mennä luovuttamaan. Mulla on tunnetusti aina ollut melko matala hemoglobiini ja jännitinkin, että onko se tarpeeksi hyvä luovutusta varten. Naisten alaraja verenluovutuksessa on siis hemoglobiinin osalta 125. Ilokseni sain kuulla, että tein oman ennätykseni kyseisen asian suhteen, nimittäin mittari näytti 136! En tiedä, onko ollut vaikutusta sillä, että söin persiljaa ahkerasti edeltävän viikon. ;)
Itse luovutus oli melko nopeasti ohi, oliskohan ollut noin 10 minuuttia, eikä mulle tullut edes huono olo jälkeenpäin. Muutaman päivän ajan luovutuksesta olin vain äärettömän väsynyt, enkä oikein jaksanut tehdä mitään. Veikkaisin, että raudan menetyksestä johtuvaa nuutumista, mutta muuten jäi hyvä mieli. Ehkä menen joskus toisenkin kerran... :)
WAU! Minäkään en ole koskaan luovuttanut verta. Hyvä teko.Minnnuuuu pelottaisi... ainakin ensin.Vai väsytti,kyllä siihen varmaan jotenkin reakoikin, luulisin.
VastaaPoistaPikkuleipä ohje on fantastinen, ihania tehdä vaikka joululahjaksi, ovat kuitenkin erikoisia :)
Veriarvosta vielä, sitähän on aina hyvä tarkkailla, se kertoo niin paljon kaikkea ihmisen kunnosta.
Kyllähän se muaki vähän jännitti, mutta päätin alusta asti olla varmuuden vuoksi katsomatta itse toimenpidettä ja tuijottelin vain ikkunasta pihalle. :) Ei kuitenkaan ota kauheasti kipeää, lähinnä vain se, kun neula laitetaan paikalleen. Mikä kyllä on ihan odotettavissakin. :)
PoistaOli myös fantastisen makuisia! Voin tehdä joskus teillekin maistiaiseksi. :)
Kiitos jo etukäteen... miten ois 10.4. :)
VastaaPoistaMiksipä ei? ;)
Poista