Vadelma viettelys

Tein ystävänpäiväksi omasta mielestä todella hyvänmakuisia vadelmaleivoksia ja ajattelin jakaa teillekin reseptin. Muistaakseni aikoinaan leikattu talteen Pirkka - lehdestä.

Vadelmaleivokset
(15 palaa, 30-60 min.)

Pohja:
200g voita
3 kananmunaa
2 dl sokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 tl vanilliinisokeria
2 ps (á 200g) pakastevadelmia

1. Sulata rasva. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos ja jäähtynyt rasva vuorotellen muna-sokerivaahtoon.

2. Levitä taikina tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Murskaa jäisiä vadelmia pienemmäksi esim. pussissa pöydän ja kämmenen välillä. Itse käytin omasta pakkasesta olevia vadelmia ja murskasin ne varovasti lusikan avulla pakasterasiassa. Ripottele jäiset vadelman taikinan päälle. Paista pohjaa 200 asteessa 15-20 minuuttia.







Täyte ja kuorrutus:
n. 2 dl vadelmahilloa
2 rs (á 180 g) appelsiinituorejuustoa
2 dl tomusokeria
1 prk (250g) maitorahkaa

3. Leikkaa jäähtynyt levy puoliksi Levitä toisen puolikkaan päälle vadelmahilloa ohueksi kerrokseksi. Sekoita tuorejuusto ja tomusokeri keskenään. Lisää joukkoon maitorahka. Levitä puolet tuorejuustotäytteestä varovasti vadelmahillon päälle. Nosta toinen pohjalevyn puolikas nurinperin täytteen päälle. Näin saat leivoksiin sileän pinnan. Levitä loput täytteestä tasaisesti leivosten päälle.

VINKKI: Minulla ainakin ulkoreinat jäivät hieman koviksi, joten ennen täytteiden levittämistä leikkasin kaikki reunat tasaiseksi.



(toi täyten muuten maistui aivan käsittämättömän herkulliselta suoraan kiposta !)

4. Paloittele leivoslevy 15 osaan tai sen kokoisiksi paloiksi, kun itse haluat. Voit puhdistaa veitsen välillä, niin leivosten pinta pysyy kauniina.

Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin vielä lusikoimaan vadelmahilloa pieneen pakastepussiin, leikkaamaan pussin kulma auki ja koristelamaan leivokset pursottamalla niiden pintaan pienet sydämet. Minun mielestäni jokainen voi koristella niin kuin itse parhaaksi näkee. :)



Maistuvia herkuttelu hetkiä kaikille!

Ystävänpäivä

Perjantaina vietettiin päivää, jolloin on tarkoitus muistaa ja viettää aikaa rakkaimpien ystävien kanssa. Suomihan on siitä harvinainen maa, että meillä Valentine's Day on tarkoitettu ystävien muistamiseen, kun muualla maailmassa se tunnetaan nimenomaan rakastavaisten päivänä. Onneksi asia on myös meille hieman muuttunut ja pienen vihjailun jälkeen mäkin olin onnellinen nainen, joska kukitettiin kyseisen päivän kunniaksi.

Kiitos rakas! <3



Koko viikon on tasaisesti tupsahdellut kortteja postiluukusta, mikä ollut aivan ihanaa!
Ja suloisin yllätys oli, kun Niko toi meille pikkusiskoltaan itse askarrelun kortin. Se lämmitti erityisesti ainakin minun mieltä! <3







Perjantai ilta menikin sitten melko rauhallisissa merkeissä tyttöjen kanssa. Meillä oli taas vatsapohjia kutkuttavat Alias-selitykset ja pientä herkuttelua. Mä leivoin iltaa varten herkullisia vadelmaleivoksia. Niiden ohjeen tulen jakamaan ensi viikon aikana teillekin, jos joku innostuisi itsekin kokeilemaan. Oli helppo ja raikas resepti! :) Illan aikana tuli myös jännitetty Suomen Leijonien puolesta jääkiekossa ja katsottua muutenkin vähän Olympilaisia. Tällainen on aina mukavaa, kun saa tyttöjen kesken hörsköttää ja hengailla. :)
Toivottavasti kaikilla muillakin on ollut hyvä viikonloppu!

Välitä ja muista

Huomenna juhlitaan ystävänpäivää ja saankin silloin rakkaita ihmisiä kylään kahvittelemaan sekä hieman herkuttelemaan. Perjantai iltapäivä kuluu siis leipomisen parissa, jotta on illaksi jotain tarjottavaa vieraille. On tullut leivottua viime viikonloppunakin, kun oli kälyni (eikö se silloin ole käly, kun se on mun siskon avomies?) nimipäivä, joten päätin yllättää hänet. Ja tuntui olevan ihana yllätys, kun kurvasin tuomaan rasiallisen suklaamuffinsseja kesken iltalenkin Makuunin parkkipaikalle. :D

Tietysti aloin ihan hurjaksi ja tein tuplasuklaa versoita ! Pandan valkoista ja tummaa suklaata, OMSKIS!





Ehkä yksi hienoimpia keksintöjä leipomisen saralla on silikonivuot. Ne on aivan tajuttoman helppo puhdistaa, muffinssit irtoaa niistä naurettavan helposti ja säästyy pitkällä aikavälillä rahaa, kun ei aina tarvitse ostaa uusia paperivuokia. Plus ne on ihanan pirteän värisiä!

Hyviä muffinsseja muuten tuli, koska ne kaikki tuhottiin muutamassa päivässä tehokkaasti. ;)

Oon tällä viikolla postittanut myös kymmenen ystävänpäiväkorttia ja tietääkseni ainakin osalle on jo saapunut perillekin. :) Olin askarrellut kortit tätini kanssa jo aikaisemmin, ei tarvinnut muuta kuin kirjoitella runot & osoitteet. Ja mun kevät innostus löysi tiensä jo tähän väkertelyynkin, kun valitsin kirjakaupasta mukaani keltaiset kirjekuoret ja kirkkaanpunaiset bling bling - tarrat. ;)

Ilokseni on myös itsellet tullut muutama kortti ja niistä ilahtuu aina yhtä paljon! Kiitos kaikille lähettäjille! <3



Loppuun vielä suloinen ystävänpäivä teko. Jokainen nainen ansaitsee ruusuja! <3 Katsotaan, mahdanko mä saada kukkia huomenna omalta rakkaalta...?

Lukutoukka

Mä oon aina tykännyt tosi paljon lukea romaaneja. Alakouluikäisenä ylivoimaisia suosikkeja oli Laura-sarja sekä Nummelen ponitalli - hevossarja. Teini-iässä kuvioissa oli ainakin Harry Potterit. Nyt aikuisuuden myötä maku on ehkä hieman kypsistynyt, mutta edelleen rakastan fiktiivistä kerrontaa, jossa on romantiikkaa ja jännitystä sopivassa suhteessa!

On kylläkin pakko myöntää, että viime vuosina on tullut luettua hävettävän vähän. Mulla on eteisen peilikaapissa useampikin kirja, joita en vain yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi lukea. Aikaahan ihmisellä aina on, muta se tulee käytettyä sitten muihin tarkoituksiin. Joulun jälkeen oon ahkeroinut ja saanut luettua kolme kirjaa, kaksi niistä on kylläkin pokkarin muodossa. Ja on ollut aivan mahtavaa! Loppu keväästä en sitten kuitenkaan enää jaksa, kun alkaa pääsykokeisiin lukeminen. Silloin haluaa vapaa-ajalla tehdä jotain muuta kuin olla nenä kiinni kirjassa niin, että silmissä vilisee.
Nyt ajattelin kuitenkin esitellä teille kolme lukukokemustani!



Sattumalta bongasin tämän kirjan, kun kävin hakemassa SeAMK:n kirjastolta yliopisto-opuksia. Serkkuni innoittamana luin ensimmäisen Torey Haydenin kirjan muutamia vuosia sitten ja tykästyin! Torey Hayden on siis amerikkalainen erityisopettaja, jonka monet kirjat pohjautuvat tositarinoihin. Luullakseni näihin tositarinoihin liittyy useimmiten Haydenin omat kokemukset, koska hän on toiminut erilaisissa kouluissa ja sairaaloissa ammattinsa puolesta.
Nukkelapsi on myös tositarina. Lainaan pätkää kirjan takakannesta; "Erityisopettaja Torey Haydenin uusi oppilas on lähes puhumaton. Tyttö reagoi vain jos joku uhkaa tai ärsyttää häntä, ja silloinkin silmittömin raivokohtauksin." Lyhyesti tiivistettynä kirja kertoo yhden lukukauden ajan Toreyn ja Venuksen, uuden oppilaan, välisen luottamuksen rakentamisesta. Venuksen käytökselle alkaa kirjan edetessä selvitä lisää syitä, erityisesti huonot kotiolot. Toreyn opettamaan luokkaan kuuluu myös muutama muu oppilas, joiden edistymistä ja kehittymistä seurataan samalla. Käytännössä kirja kertoo siis energisen, lähes mahdottoman erityisluokan elämästä vuoden ajalta. Koetaan epätoivoa ja onnistumisia vuorotellen!

Itse pidin kirjasta suuresti, vaikka se on osittain myös aika synkkä. En välttämättä suosittelisi kaikkein herkimmille. Loistava kirja kuitenkin kaikille niille luettavaksi, jotka ovat kasvatusalalla, aikovat sinne tai muuten vain ovat kiinnostuneita ihmiskohtaloista sekä erityisopetuksen haasteista.
Itse pidin kirjasta, koska Hayden osaa kirjoittaa mukaansa tempaavasti niin, että kirjaa ei malta laskea käsistään kovin helpolla. Hän osaa tuoda myös huumoria tekstiin, vaikka monesti käsitellään hyvin vakaviakin aiheita. Lisäksi Haydenin kirjojen ansiosta oppii uutta! Aikoinaan opin, mikä on FAS-lapsi ja mitä tarkoittaa selektiivinen mutismi, eikä ole päässyt unohtumaan.



Joskus voi tehdä yllättäviä löytöjä, kun lähtee ruokaostoksille. Citymarketissa käydessäni mukaan tarttui Regina Raskin Jouluihminen. Pokkari kertoo Eevasta, joka on naimisissa, kahden pojan äiti, tavaratalon somistaja ja parantumaton jouluihminen. Hän aloittaa jouluun valmistautumisen jo hyvissä ajoissa syksyllä ja on hyvin tarkka siitä, miten joulu tuodaan heidän kotiinsa. Tämä vuosi ei kuitenkaan suju niin kuin ennen, koska päänvaivaa aiheuttaa murrosikäiset pojat, miehen viihtyminen vähän liiankin hyvin töissä, Eevan vanhempian asumisero sekä turhan innokas alainen, joka uhkaa viedä työt. Tämä kaikki plus joulun uhkaava lähestyminen saavat Eevan aivan pyörälle päästään. Ja mitäs sitten jouluna tapahtuukaan?

Tämä oli tällainen hyvänmielen, aivot narikkaan - olotilan kirja. Oon lueskellut tätä sellasina pieninä pätkinä silloin tällöin, koska vähän tusinakamaa ehkä tekstiltään. Mutta kaikkea tarvitaan! Sopii ehkä eniten jouluihmisille ja joulun ajankohtaan. Harva siitä nyt kesällä haluaa lukea! Paitsi ne aidot jouluihmiset, jotka alkaa miettiä seuraavaa joulua heti, kun edellinen on saatu kunnialla ohi. ;)



Tätä toivoin joulupukilta. Ei ollut toive sitten ilmeisesti päätynyt Korvatunturille asti. Tyydyin siis kipittämään hakemaan itselleni oman kappaleen kirjakaupasta.
Kirja kertoo siis superiskän eli Tomi Takamaan omin sanoin heidän perheensä ensi metreistä, kun pienenpieni keskostyttö, Pirpana, päätti saapua maailmaan 10 viikkoa liian aikaisin. Itse seurasin tarinaa jo silloin, kun isän perustama Facebook-yhteisö 875 grammaa kävi kuumana. Takamaa kertookin kirjassa myös paljon yhteisön perustamisesta, sen vaikutusvallasta ja saavutuksista sekä tulevista projekteista. Kirjan toisessa osiossa Takamaa jakaa omasta mielestään hyödyllisiä käytännönvinkkejä keskostenvanhemmilla, nykyisille ja tuleville. Viimeinen osa koostuu muutaman perheen omista kertomuksista, kun he jakavat tarinansa, joilloin perheeseen syntyi keskonen.
Kirjan jälkeen tunsin olevani keskostietoudella kyllästetty! Ja isäni totesikin minulle; " Kyllä susta pitäisi kätilö tulla, kun noi asiat noin mahdottomasti kiinnostaa." Ja jos musta ei opettajaa tulisi, niin ihan varmasti lähtisin lukemaan kätilöksi. Kirja onkin ehdottomasti niille luettavaksi, jotka ovat 875 grammaa- yhteisöä seuranneet tai ovat kiinnostuneita keskosuudesta. Ja kirja sisältää myös jokusia värillisiä valokuvia Pirpanasta, niin pieni ja suloinen!

Mukavia lukuhetkiä kaikille! :)

Kevättää!

Sen jälkeen, kun pakkanen laski ja aurinko on alkanut ilmestyä useammin meitä ilahduttamaan, niin mua on alkanut kevättämään ihan mahdottomasti! Virallisesti mun kevät alkaa maaliskuun ensimmäisestä päivästä ja piste. Eikä siihen ole enää kuin muutama hassu viikko! Oon tässä hurmiossa jo niin pitkällä, että meille muutti lime-keltainen orkidea uutena kasvina. Nyt pidetään kaikki sormet ja varpaat ristissä, että saan pidettyä sen hengissä. Mä hamuan näitä kasveja meille äiteen kaupalta, mutta en vieläkään koe olevani mikään kovin taitava viherpeukalo, joten jännityksessä aina eletään. 

On se niin kaunis kukka! Ja mikä väri!



Vaikka kuinka haaveilisi keväästä, niin kuivalle ilmalle ei mahda mitään edes tämä nainen. Siksi käväisin pitkästä aikaa Emotion - liikkeessä ja ostin, OIH, niin rakasta nassurasvaa! Clarinsin super kosteuttavaa ja nopeasti imeytyvää täydellisyyttä! Kukkaroa se taaskin kirpaisi, mutta joskus nainen tarvitsee vain pientä luksusta elämäänsä. Se saapui mun elämääni pienen, sinisen purkin muodossa. :)

Mitkä on teille kevään merkkejä? Mitkä asiat muistuttaa teitä siitä, että kevät on tulossa?



Mulle yksi merkki on se, että alan hamuilemaan ihania hömppäromaaneja ympärilleni. Tiistaina kirpputoria kierrellessäni tarttui mukaan tällainen häätrilogia yksissä kansissa. Nora Roberts eli takuuvarmasti suloista romantiikkaa ja iloisia hihityksiä! Musta tuntuu, että mä yleensä vaadin kaikenlaiselta kultturellilta viihteellistä arvoa. Mun lukemat ja näkemät kirjat, elokuvat sekä näytelmät on mieluusti romantiikkaa, draamaa tai komediaa. Näin se vaan on, mä haluan kulttuurihetkien saavan mut hymyilemään ja hyvälle mielelle. :)



Valo! Voi, aurinko ja valo! Meidän koti on vielä sellainen, että se kylpee kirkkaudessa, kun kevät tulee. Kesällä tää onkin sitten vähän enemmän sauna kuin asunto. Mutta aamuinen auringon paistaminen ikkunoista sisään on aina varma merkki siitä, että kevättää ja aamut alkaa hymyssä suin.



Ja se hetki, kun on tarpeeksi lämmin, että voi viltin kanssa mennä hetkeksi istuskelemaan parvekkeelle! Ja vain nauttia. Tai noh, onhan se VAKAVA - koekin (taas) edessä, joten huhti-toukokuussa aikaa kulutetaan myös pääsykoekirjan kanssa. Mutta kevät, tule jo! 

Hurlumhei!

Siis mitä ihmettä?! Nyt on jo helmikuu! Tammikuu hurahti ohi eikä mulla ole tietoakaan, mihin mä kaiken ajan käytin... Alku meni lomaillessa ja loppu koulu-koti-kuntosali ketjua toistaen hieman erilaisissa järjestyksissä. Joten sattuneesta syystä, mulla ei ole tänne blogin puolelle mitään uutta ja ihmeellistä kerrottavaa. Ajattelinkin jakaa teille (taas ylläriylläri) ruokakuvia! 

Viikonloput on meidän pariskunnan herkuttelu aikaa. Niin oli viime viikonloppukin!



En muista, oonko aiemmin mainostanut täytettyjä pitaleipiä täällä blogin puolella?!



Hyvä korvike, jos alkaa tortillat kyllästyttää tai haluaa muuten vaihteluksi erilaisen "keräily" ruuan. :)



Marketeissa myydään pitaleipiä leipäosastolla, siellä, mistä löytyy mm. esipaistetut patongit vai miksi niitä nyt kutsutaankin. Täytteitä voi itse keksiä, mitä mieli tekee! Vain taivas on rajana. Meillä herkuteltiin jauhelihaa mastettuna tacomausteella, salaattia, tomaattia, kurkkua, punasipulia ja juustoraastetta. Kastikkeina oli tomaattisalsaa ja valkosipulia. Namnam!



Jälkkäri herkkuna iso pussi irtokarkkeja! Mä niin oon ansainnut tämän kaiken urheilun takia. ;)