Ystävyys

Tämän viikon teema lukee yhden sanan muodossa tuossa ylhäällä.

Vähitellen tavataan uusia ihmisiä ja luodaan uusia ystävyyssuhteita. Toisaalta on muistettava huolehtia aiemmistakin.



Keskiviikkona uudet varhaiskasvatuksen opiskelijat leirikouluili koko päivän. Päivään kuului niin taiteilua, leikkimistä ja kisailua kuin myös laulua ja naurua. Vajaassa kahdessa viikossa on jo alkanut ryhmähenki muodostua meidän D- ryhmässä, eikä yhdessä olo rajoitu vain luennoille ja pakollisiin aktiviteetteihin. On hauska huomata, että vaikka alku tuntuu aina hankalalta ja jokainen tavallaan hakee omaa paikkaansa tai rooliaan, niin jokaiselle alkaa hahmottua omansa. Kuten askarreltiin meidän demoryhmän posteriinkin, me jokainen tuodaan omat piirteemme ja taitomme ryhmään. Niistä sitten muodostuu meidän ryhmän vahvuudet ajan kuluessa. :)

Toisaalta sain tällä viikolla huomata, että parhaita ystäviä ei välttämättä tarvitse nähdä viikottain. Ei ole väliä, onko viime tapaamisesta kolme päivää vai kuukautta. Silti keskustelu on luontevaa, kaikista puheenaiheista voi luottamuksellisesti puhua ja toinen jaksaa kuunnella sekä löytää juuri oikeat sanat sanottavaksi. Pöydän ääreen ei tarvita muuta kuin pari teekuppia ja iso paketti jäätelöä. Ja yllättäen illasta voi muodostua aivan hulvattoman hauska ja antoisa. En voi muuta kuin kiittää koko sydämestä, että elämä on tuonut tällaisen ihmisen ystäväkseni. Maailman parantaminen jatkukoon!

Yhteenvetona täytyykin sanoa, että vaikka nämä ensimmäiset viikot ovat olleet kiireisiä sekä paljon uutta ja ihmeellistä on pitänyt opetella, silti ihmiset ovat ne jotka tekevät kaikesta helpompaa. Voi yhdessä naureskella mokillensa (laittakaa vaan mut johtamaan laulua) tai pohtia Jyväskylän järjetöntä liikennekulttuuria. Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea onkaan tapahtunut ennen kuin ensimmäinen opiskeluvuosi on päätöksessä!

Uusi koti

Muuttaminen on varmaan aika harvan mielestä hauskaa ja mielekästä puuhaa. Pitää pakata, siivota, järjestellä, purkaa, kierrättää, organisoida ja jopa silloin saa rahaa kulumaan erinäisiin kuluihin. Varsinkin meille tavaran hamstraajille tämä on haastava projekti. Pitäisi osata sanoa, mitä kaikelle esineistölle tehdään. Onko mitään järkeä raahata vanhoja koulukirjoja häkkivarastosta toiseen? Entä tarviinko mä oikeasti kahvikuppeja, joista kukaan ei ole koskaan juonut yhtään mitään? Jonkun mielestä täysin naurettavia kysymyksiä ja tyhmyyttä täyttää kaappien nurkat kaiken maailman romuilla. Mutta mustakin tulee joskus keski-ikäinen, joka haluaa tarjota kahvin vieraille perinteisistä kahvikupeista. Tuleva kasvatustieteen maisterikaan ei välttämättä osaa aina kaikkea, joten joskus on hyvä palata perusteisiin ja vilkaista vanhoja oppikirjoja.

Muuttamisen hyvä puoli on se, että pääsee unelmoimaan, haaveilemaan, suunnittelemaan uutta, löytämään kauan kadoksissa olleita asioita ja saamaan tavaransa uuteen järjestykseen. Mä pidän sisustamisesta. En ole mikään suuri skräppäilijä tai itsenikkaroija, joka pitää sisustusblogia. Mielestäni jokaisen on luotava kodistaan oman näköisensä. Sellainen, että siellä viihtyy joka vuoden aikana, yksin tai rakkaiden ympäröimänä. On tunnelmaa, vähän väriä ja käytännöllisyyttä, vaikkakin niin että se miellyttää myös silmää. Tällä hetkellä meidän koti on vielä vaiheessa, enkä anna täysin kokonaan mitään kuvaluotausta meidän hulppeasta 38 neliöstä. ;) Ideoita ja suunnitelmia on kyllä sitäkin enemmän, ja niitä toteutetaan tässä pitkin syksyä vähitellen.

On tänne kuitenkin ehditty jotain jo hankkimaan. Isoimpia elämänä ostoksia oli tuo divaanivuodesohva ylemmässä kuvassa. Sen kokoaminen oli meidän viikonlopunprojekti ja sitten yritin metsästää siihen sopia sisustustyynyjä. Jotain muuta lähdin etsimään, mutta Kodin1;sen pyöreä Pisara- tyyny tarttui mukaani. Jotain väriä sohva kuitenkin vielä kaipaa ja sitä yhä etsitään... ;)

Lisäksi Niko yllätti mut muistamalla, että olen haaveillut isosta "hehkulamppu" valaisimesta. Sellainen metsästettiin sunnuntain kunniaksi Clas Ohlsonista ja nyt se tuo tunnelmaa lempeällä valollaan iltaisin. Olin ihan unohtanut tällaisen mahdollisuuden, joten nyt olen hyvin onnellinen, että sellainen löytyy meidän "keittiöstä".

Ja suunnittelu jatkuu...