Kesä 2014 tai oikeastaan koko tämä vuosi on ollut täynnä monenlaista tapahtumaa ja vaihetta. Oon keskittynyt elämään niitä ja lähes unohtanut blogin kirjoittamisen kokonaan. Oon pahoillani niille, jotka on mun raapustuksia jaksaneet lukea ja joutuneet pettymään, kun niitä on ollut niin vähän edeltävien kuukausien aikana. Toisaalta mulla on ollut monia asioita elämässä, jotka on ansainneet mun huomion paljon ennemmin kuin tämä blogi. Välillä oon miettinyt jopa, onko mitään järkeä pitää tätä enää ja säilyttää vain tekstit muistona itselleni. Ehkä annan tälle kuitenkin toisen mahdollisuuden. Syksy tuo isoja muutoksia mun elämään; uusi kaupunki, uusi koti, opiskelujen alkaminen, toivottavasti uusia ystäviä. Tässä kaikessa on ollut sulattelemista, aika paljonkin. Eikä se aina ole ollut niin helppoa, eikä kyyneliltäkään ole vältytty. Mutta ehkä tästä kaikesta tästä on hyvä alkaa ammentaa uudestaan kirjoitusintoa. Ja onhan tämä blogi hyvä tapa tiedottaa myös rakkaille Pohjanmaalla, missä mä meen ja mitä mä teen. Aika kuitenkin näyttää, mihin sitä loppujen lopuksi päädytään.
Jos tämä kulunut kesä on mulle mitään opettanut, niin ei saisi murehtia turhaan ennen kuin on selvittänyt asiat perin pohjin. Turha stressaaminen ja mörköjen maalaileminen seinille ei edistä mihinkään. Ja faktahan on se, että elämän ei kuulu olla tasaista koko ajan. Meillä jokaiselle tulee vastaan hyviä ja huonoja hetkiä elämässä, mutta se on jokaisen oma valinta, miten niistä jatketaan aina eteenpäin. Koska paikalleen ei saa kukaan jäädä.
Mun aika on nyt sitten ottaa seuraava iso askel kohti "aikuisuutta" ja lähteä hankkimaan toivottavasti se ammatti, jonka parissa saisin loppu elämäni työskennellä. Mutta koskaan ei ole mikään varmaa. Joten laitetaan hymy kasvoille ja lähdetään katsomaan, mitä tarjottavaa Jyväskylällä on mulle.
