Täpinöintiä

Tänä vuonna mun joulu...anteeksi sisustusvalo innostus on lähes, ei siis vielä kokonaan, niin sanotusti räjähtänyt käsiin! Jälleen kerran käytän ulkona vallitsevaa pimeyttä syypäänä tähän. Tai sitten olen vain muuten höpsö jouluihminen. Mikään ei vaan voita sitä, kun saa laittaa tunnelmaa luovat pikkuvalaisimet päälle ja käpertyä sohvan nurkkaan kaukosäätimen sekä itsesääliviltin kanssa. Kaiken tämän mukavuuden täydentää Smart TV, jossa YleAreena, Katsomo, Ruutu sekä Netflix. Tämä tarkoittaa sitä, ettei tässä taloudessa toimi sanonta "tv:stä ei ikinä tule mitään katsottavaa". 

Ajatukset pitäisi vähitellen kääntää kohti uhkaavasti lähestyvää joulukuuta. Niin monen monta hössöttämisen aihetta taas edessä päin! Tämän vuoden haaste on kehitellä joululahjoja, jotka sopii opsikelijabudjettiin. Jotain pieniä ideoita ehkä saattaa olla jo mielessä...

Kävin viime viikonloppuna tutustumassa ensimmäisen kerran myös Puttipajan myymälään. Tuotteethan oli jo osittain tuttuja, koska äitini on vähittäismyynyt niitä pidemmän aikaa, mutta oli kiva päästä itse päämyymälään. Lauantaina sattui olemaan vielä Puttipajan joulunavajaiset, joten saatiin aimoannos joulutunnelmaa laulujen ja karkkia jakavien tonttujen muodossa. Olihan ne tontut ja pukit eksyneet jo sinne puodin hyllyillekin. ;) Mukaan tarttui tuo ylemmässä kuvassa näkyvä oranssi sisustustyynynpäällinen sekä oranssi kynttiläalusta ja lakritsin tuoksuinen kynttilä. Jälkimmäiset oli vaimokkeen lahjomista, kiitos rakas. <3 Suosittelen liikkeessä vierailua kaikille Jyväskylän seudulla liikkuville. Naissaari, missä puoti sijaitsee, on myös paikkana upea käydä katsastamassa, koska sitä ympäröi vesistöt ja siellä on myös kahvila. Sinne ehkä sitten ensi kerralla!

Tunnelmallista joulunodotusta kaikille! Välttäkää flunssat ja näkykää pimeässä!

Ystävyys

Tämän viikon teema lukee yhden sanan muodossa tuossa ylhäällä.

Vähitellen tavataan uusia ihmisiä ja luodaan uusia ystävyyssuhteita. Toisaalta on muistettava huolehtia aiemmistakin.



Keskiviikkona uudet varhaiskasvatuksen opiskelijat leirikouluili koko päivän. Päivään kuului niin taiteilua, leikkimistä ja kisailua kuin myös laulua ja naurua. Vajaassa kahdessa viikossa on jo alkanut ryhmähenki muodostua meidän D- ryhmässä, eikä yhdessä olo rajoitu vain luennoille ja pakollisiin aktiviteetteihin. On hauska huomata, että vaikka alku tuntuu aina hankalalta ja jokainen tavallaan hakee omaa paikkaansa tai rooliaan, niin jokaiselle alkaa hahmottua omansa. Kuten askarreltiin meidän demoryhmän posteriinkin, me jokainen tuodaan omat piirteemme ja taitomme ryhmään. Niistä sitten muodostuu meidän ryhmän vahvuudet ajan kuluessa. :)

Toisaalta sain tällä viikolla huomata, että parhaita ystäviä ei välttämättä tarvitse nähdä viikottain. Ei ole väliä, onko viime tapaamisesta kolme päivää vai kuukautta. Silti keskustelu on luontevaa, kaikista puheenaiheista voi luottamuksellisesti puhua ja toinen jaksaa kuunnella sekä löytää juuri oikeat sanat sanottavaksi. Pöydän ääreen ei tarvita muuta kuin pari teekuppia ja iso paketti jäätelöä. Ja yllättäen illasta voi muodostua aivan hulvattoman hauska ja antoisa. En voi muuta kuin kiittää koko sydämestä, että elämä on tuonut tällaisen ihmisen ystäväkseni. Maailman parantaminen jatkukoon!

Yhteenvetona täytyykin sanoa, että vaikka nämä ensimmäiset viikot ovat olleet kiireisiä sekä paljon uutta ja ihmeellistä on pitänyt opetella, silti ihmiset ovat ne jotka tekevät kaikesta helpompaa. Voi yhdessä naureskella mokillensa (laittakaa vaan mut johtamaan laulua) tai pohtia Jyväskylän järjetöntä liikennekulttuuria. Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea onkaan tapahtunut ennen kuin ensimmäinen opiskeluvuosi on päätöksessä!

Uusi koti

Muuttaminen on varmaan aika harvan mielestä hauskaa ja mielekästä puuhaa. Pitää pakata, siivota, järjestellä, purkaa, kierrättää, organisoida ja jopa silloin saa rahaa kulumaan erinäisiin kuluihin. Varsinkin meille tavaran hamstraajille tämä on haastava projekti. Pitäisi osata sanoa, mitä kaikelle esineistölle tehdään. Onko mitään järkeä raahata vanhoja koulukirjoja häkkivarastosta toiseen? Entä tarviinko mä oikeasti kahvikuppeja, joista kukaan ei ole koskaan juonut yhtään mitään? Jonkun mielestä täysin naurettavia kysymyksiä ja tyhmyyttä täyttää kaappien nurkat kaiken maailman romuilla. Mutta mustakin tulee joskus keski-ikäinen, joka haluaa tarjota kahvin vieraille perinteisistä kahvikupeista. Tuleva kasvatustieteen maisterikaan ei välttämättä osaa aina kaikkea, joten joskus on hyvä palata perusteisiin ja vilkaista vanhoja oppikirjoja.

Muuttamisen hyvä puoli on se, että pääsee unelmoimaan, haaveilemaan, suunnittelemaan uutta, löytämään kauan kadoksissa olleita asioita ja saamaan tavaransa uuteen järjestykseen. Mä pidän sisustamisesta. En ole mikään suuri skräppäilijä tai itsenikkaroija, joka pitää sisustusblogia. Mielestäni jokaisen on luotava kodistaan oman näköisensä. Sellainen, että siellä viihtyy joka vuoden aikana, yksin tai rakkaiden ympäröimänä. On tunnelmaa, vähän väriä ja käytännöllisyyttä, vaikkakin niin että se miellyttää myös silmää. Tällä hetkellä meidän koti on vielä vaiheessa, enkä anna täysin kokonaan mitään kuvaluotausta meidän hulppeasta 38 neliöstä. ;) Ideoita ja suunnitelmia on kyllä sitäkin enemmän, ja niitä toteutetaan tässä pitkin syksyä vähitellen.

On tänne kuitenkin ehditty jotain jo hankkimaan. Isoimpia elämänä ostoksia oli tuo divaanivuodesohva ylemmässä kuvassa. Sen kokoaminen oli meidän viikonlopunprojekti ja sitten yritin metsästää siihen sopia sisustustyynyjä. Jotain muuta lähdin etsimään, mutta Kodin1;sen pyöreä Pisara- tyyny tarttui mukaani. Jotain väriä sohva kuitenkin vielä kaipaa ja sitä yhä etsitään... ;)

Lisäksi Niko yllätti mut muistamalla, että olen haaveillut isosta "hehkulamppu" valaisimesta. Sellainen metsästettiin sunnuntain kunniaksi Clas Ohlsonista ja nyt se tuo tunnelmaa lempeällä valollaan iltaisin. Olin ihan unohtanut tällaisen mahdollisuuden, joten nyt olen hyvin onnellinen, että sellainen löytyy meidän "keittiöstä".

Ja suunnittelu jatkuu...

Turhia lupauksia(ko)?

Kesä 2014 tai oikeastaan koko tämä vuosi on ollut täynnä monenlaista tapahtumaa ja vaihetta. Oon keskittynyt elämään niitä ja lähes unohtanut blogin kirjoittamisen kokonaan. Oon pahoillani niille, jotka on mun raapustuksia jaksaneet lukea ja joutuneet pettymään, kun niitä on ollut niin vähän edeltävien kuukausien aikana. Toisaalta mulla on ollut monia asioita elämässä, jotka on ansainneet mun huomion paljon ennemmin kuin tämä blogi. Välillä oon miettinyt jopa, onko mitään järkeä pitää tätä enää ja säilyttää vain tekstit muistona itselleni. Ehkä annan tälle kuitenkin toisen mahdollisuuden. Syksy tuo isoja muutoksia mun elämään; uusi kaupunki, uusi koti, opiskelujen alkaminen, toivottavasti uusia ystäviä. Tässä kaikessa on ollut sulattelemista, aika paljonkin. Eikä se aina ole ollut niin helppoa, eikä kyyneliltäkään ole vältytty. Mutta ehkä tästä kaikesta tästä on hyvä alkaa ammentaa uudestaan kirjoitusintoa. Ja onhan tämä blogi hyvä tapa tiedottaa myös rakkaille Pohjanmaalla, missä mä meen ja mitä mä teen. Aika kuitenkin näyttää, mihin sitä loppujen lopuksi päädytään.

Jos tämä kulunut kesä on mulle mitään opettanut, niin ei saisi murehtia turhaan ennen kuin on selvittänyt asiat perin pohjin. Turha stressaaminen ja mörköjen maalaileminen seinille ei edistä mihinkään. Ja faktahan on se, että elämän ei kuulu olla tasaista koko ajan. Meillä jokaiselle tulee vastaan hyviä ja huonoja hetkiä elämässä, mutta se on jokaisen oma valinta, miten niistä jatketaan aina eteenpäin. Koska paikalleen ei saa kukaan jäädä.

Mun aika on nyt sitten ottaa seuraava iso askel kohti "aikuisuutta" ja lähteä hankkimaan toivottavasti se ammatti, jonka parissa saisin loppu elämäni työskennellä. Mutta koskaan ei ole mikään varmaa. Joten laitetaan hymy kasvoille ja lähdetään katsomaan, mitä tarjottavaa Jyväskylällä on mulle. 

Festarikesä

Seinäjoen kesä on ihanasti täynnä monenlaista tapahtumaa ja pääsinpä minäkin osalliseksi parille festareille. Ensin oli Tangomarkkinat, jolloin tuli pyörähdettyä vain ihmettelemässä ihmisiä keskustassa. Mutta seuraavana viikonloppuna pääsin itsekin alkuperäisistä suunnitelmista poiketan käväisemään SolarSoundeilla perjantaina. Pääsinpäs näkemään Innan ja kotimaisista mainittakoon ainakin Elastinen. Jei!

Löydänkö kanssaihmisiä jakamaan ajatuksen siitä, että on paljon kivempi kuunnella sellaista artistia festareilla, jonka tuotantoa tuntee ja jonka kappaleiden mukana suurin osa yleisöstä osaa laulaa mukana? Silloin on paljon enemmän fiilistä mukana ja saa paljon enemmän irti keikasta. Se tuli todistettua mun mielestä sekä SolarSoundeilla, että Vauhtiajoissa, jotka oli edellisenä viikonloppuna. Onhan se kiva, että jokaiselle yleisössä olialle tarjotaan jotain, myös niille totaalifaneille. Mutta eikö ne oudommat biisit olisi hyvä säästää sinne konserttisaleihin ja yksityiskeikoille? Festareille tullaan fiilistelemään tunnelmaa, joten hittejä kehiin ainoastaan, kiitos. Tietysti, jos niitä hittejä ei ihan hirveesti ole, niin on pakko laittaa täytetty väliin. :D

Ch-ch-ch-cheeeeeeeeeeeeek !

Ps. Mitä tykkäätte mun uuden puhelimen kuvanlaadusta? Itse olen ihan innoissani vanhaan Nokialaiseen verratessa! :))

Festareilla pitäisi olla voimassa kirjoittamaton sääntö, että lyhyillä ihmisillä on oikeus mennä eteen, koska ne pitkät näkee kumminkin meidän pätkien yli. Yritä siinä nyt sitten nähdä lavalle asti, kun joku amazoninainen koripalloilijamiehensä kanssa hyppii joka suuntaan parin oluen jälkeen onnesta pinkeenä. Suuri ylistys ja kiitos screeneistä! Naureskeltiinkin pienellä porukalla, että lyhyillä ihmisillä on tasan kaksi paikkaa yleisöjoukoissa, eturivi tai takarivi. Mistään muualta on turha kuvitellakaan näkevänsä mitään. Plus sinne väliin litistyy, kun edessä on huojuva/kirkuva nainen ja takana toinen puskee mahallaan sua eteenpäin. Terkuin tyttö, joka suoriutui tällaisesta tilanteesta Cheekin keikan aikana.

Lauantaina (pitkän) suostuttelun jälkeen mies osapuoli huoli mut seuraksi radalle katselemaan vähän kaaroja! Bongasin itselleni vähän sporttisemman version mun Toyotalle ja pääsin äänestämään tuning autoista parasta. Hauskaa ajan vietettä astua tuonne miehiseen maailmaan, vaikken niistä moottorilla kulkevista niin hirveästi ymmärräkään. Hienolta ne näyttää ja osasta lähtee kunnen pärinät sekä jytinät! Sain mä kuiteskin metrilakua ja nauttia samalla porottavasta auringonpaisteesta. Mieletön, nautinnollinen ja hauska viikonloppu takana! Tiedä, vaikka ensi kesänä täytyisi uusia sama setti. ;)

Uusia tuulia

On tapahtunut monenlaista enkä oikein tiedä, mistä aloittaa täällä blogin puolella.

Tai ehkä sittenkin tiedän! Kolmen vuoden aherrus palkitaan viimeinkin ja mä saan aloittaa opinnot Jyväskylän yliopistossa syksyllä! :) Nyt sen on vasta alkanut itsekin käsittää jotenkin. Kun oman nimen luki pari viikkoa sitten netistä, niin ei sitä tahtonut uskoa todeksi. Epäuskon, muutaman kyyneleen ja hämmennyksen jälkeen vasta pystyi soittamaan omalle isälle, joka tuntui osaavan iloita asiasta paljon helpommin kuin minä itse. Nyt sitä jo jännityksellä ja toisaalta haikeudella odottaa tulevaa elämää & opiskeluja uudessa kaupungissa.

Käytiin jo kesäkuussa vähän fiilistelemässä tulevaa kotikaupunkia, kun mä kävin muutamissa soveltavuuskokeissa. Siihen jäi onneksi hyvin aikaa nauttia myös kylpylä-hotellin antimista, shoppialusta, auringon paisteesta ja kaupunkifiiliksestä. :) Lyötiin kaksi kärspästä yhdellä iskulla, kun saatiin järjestettyä meidän kesälomareissu samaan syssyyn. Mies lomaili kesäkuun ja mä sain muutaman päivän lomaa töistä, joten täydellinen tilaisuus vähän hömppäillä! :D



Yövyttiin Laajavuoren Rantasipissä, joka on siis kylpylä-hotelli. Päästiin siis samalla vähän pulikoimaan ja saunomaan. Plus mä rakastan hotellien aamupaloja! Namskis! Mitään parempaa kuin valmiiksi katettu seisova pöytä täynnä kaikkea maistuvaa. ;)

Ehkä elämäni parhaimman makuinen drinkki! Berry Cooler nimeltään ja sisältä mm. valkoviiniä ja tuoreita marjoja. :P

Jokaisen lapsen ja lapsenmielisen unelmapaikka, Toys R Us! Löydettiin jälleen Nikon siskolle mukava tuliainen edullisesti tuolta ja samalla pääsi itse ihmettelemään, miten monenlaisia ihania leluja ja pelejä nykypäivän lapsille on. :)

Palkitsin itseni ensimmäisen soveltavuuskokeen jälkeen!

Oltiin reissussa maanantaista torstaihin ja keskiviikko oli mun "vapaa päivä" haastatteluista, joten testailtiin vähän paikallisliikenteen käyttöä. Bussilla keskustaan aamupäivästä vähän shoppailemaan, syömään ja ihmettelemään ihmisiä.

Kesäfiilistä parhaimmillaan! Aurinko, lasit nenällä ja kylmä juoma terassilla! Jei!

Kotiin ajellessa olikin sitten vähän vilpoisampaa kuten näkyy. Harvemmin sitä joutuu vuorautumaan takkeihin yms. kesäkuussa, mutta sillä mennään, mitä luontoäiti tarjoaa. Jännittävää ajatella, että elokuusta alkaen tuolla mä saapastelen useamman vuoden ajan. Ensi vaikutelma kaupungista oli ainakin hyvä!

Nyt mulla on jo haaveena Ikean reissu, kun pääsee sisustamaan uutta kotia kuukauden päästä! ;)

Ähtäriin, jos jäädä vois!

Tai sitten ei! Kyl mä ihan Seinäjoella viihdyn, mutta eilen tehtiin miesolennon kanssa päivän mittainen kesälomareissu Ähtäriin ja myös samalla käväistiin Tuurissa. Joku blogia lukenut ehkä muistaakin, että lähes tarkalleen vuosi sitten käytiin kiertämässä samaiset paikat. Mutta oli niin mukavaa viimeksi, että oli pakko päästä uudelleen! :)

Eläintarhafriikki mun sisällä heräsi taas ja olin ihan lumoissani koko 3 km, mitä tuolla kierroksella on pituutta!



Lipun hinta oli aikuiselta 10€, kun ei ollut vielä kesäkausi alkanut. Ihan kohtuullinen summa mun mielestä ainakin.

Aurinko paistoi koko päivän ja vaikka ei ollut kauhean kuuma edes, niin eläimet makoilivat suurimmaksi osaksi varjon puolella. Mutta eipä tuo meitä haitannnut, kun kuitenkin aika monen eläimen niihin "koloihin" tai miksikä niitä nyt ikinä sanotaankaan, pääsi kurkkimaan. :)

Saiskohan tällasen alpakan lemmikiksi?! Se oli niin hauskan näköinen pujopartoineen! ;)

Vesimyyrä, ja oli kuulkaas nopea liikkeissään! Hieman sai kuvaaja tehdä töitä, että pysyi perässä! 

Pakollinen jäätelötauko vesistön äärellä. Salmiakkijäätelö oli hyvää!

Eläväisempiä oli nämä kaksi nuorta karhua, jotka oikein jaksoi tempauksillaan viihdyttää yleisöä. Ja tulipa nyt opittua oikein näkemällä, miksi karhua ei luonnossa kannata paeta puuhun. Se oli kuulkaa niin ketterä kaveri kiipeämään, että oli vain muutama sekunti, kun se oli jo tuon rungon latvassa!

Aikas ylväs näky! :)

Pari tuntia tuo kierros kesti ja siitä oli vielä hyvä suunnata Keskiselle vähän shoppailemaan. Mukaan tarttui, yllätys yllätys, tv-ohjelmien tuotantokausia. Nyt on kesän sadepäiviin ja tylsiin hetkiin jonkinlaista varasuunnitelmaa. ;)

Leffa-arvostelua

Kävin pitkästä aikaa oikein elokuvateatterissa ja vieläpä ensi-illassa (toki etukäteen tietämättä sitä)!
Ei taida olla ketään, joka ei tuntisi satua nimeltä Prinsessa Ruusunen? Noh, Angelina Jolien uudessa elokuvassa Maleficent - Pahatar tuo tunnettu tarina kerrotaan hieman toisesta näkökulmasta ja ei se kyllä ihan samalla tavalla mene kuin Disneyn piirretty aikoinaan.

Yritän olla paljastamatta liikaa juonesta, mutta ne jotka eivät halua kuulla mitään, niin katsastakaapa ainoastan traileri ja käykää katsomassa itsekin tämä elokuva valkokankaalta. :)

Elokuvassa siis kerrotaan tarina Pahattaren näkökulmasta. Pahatar on keiju, jonka tehtävä on suojella taikaolentojen asuinpaikkaa Moorsia. Hän tapaa nuorena ihmispojan nimeltä Stefan ja heistä tulee ensin ystäviä. Vuosien kuluessa ystävyys kehittyy vähän enemmäksi, mutta sitten Stefan katoaa. Hän kuitenkin ilmestyy myöhemmin, molempien ollessa jo aikuisia, ja pettää Pahattaren luottamuksen varastamalla tämän siivet. Hän tekee tämän, koska kuoleva kuningas ihmisten valtakunnassa lupasi kruunun sille, joka tuhoaa Pahattaren.

Kuningas Stefanille ja hänen vaimolleen syntyy tytär nimeltä Aurora, jonka ristiäisiin Pahatar ilmestyy kostonhimoisena langettamaan kaikkien tunteman kirouksen prinsessan ylle. Peloissaan kuningas polttaa kaikki rukit kuningaskunnasta ja pyytää kolmea haltiakummia piilottamaan Auroran metsässä olevaan mökkiin kunnes prinsessa on 16 vuotta ja yhden päivän.

Haltiakummit eivät kuitenkaan ole kovinkaan taitavia lastenhoitajia tai kodinhengettäriä, joten Pahatar ottaa tehtäväkseen huolehtia salaa prinsessa Aurorasta. Auroran täyttäessä 15 vuotta hän viimeinkin kohtaa Pahattaren luullen tätä haltiakummikseen. Hän alkaa viettää yhä enemmän ja enemmän aikaa taikamaailmassa, mikä saa Pahattaren kiintymään prinsessaan ja tajuamaan, että ei halua pahaa tälle.

Kirousta ei kuitenkaan edes Pahatar pysty poistamaan ja Auroran kuullessa olevansa kuningasparin lapsi, hän karkaa 16. syntymäpäivänään linnaan. Pahatar etsii käsiinsä prinssi Philippin, johon Aurora on ihastunut ja yhdessä oikean kätensä Diavalin kanssa lähtee viemään tätä kohti linnaa tarkoituksena murtaa kirous. Ja kuinkas sitten kävikään? ;)

En trailerin perusteella itse ollut kauhean innoissani kyseisestä elokuvasta, mutta se osottautui paremmaksi kuin osasin odottaa! Juoni piti koukussaan alusta loppuun asti, joten aika tuntui menevän kuin siivillään. En erityisemmin pidä Joliesta näyttelijänä, mutta kyseiseen rooliin hän sopi hyvin ja tekee mielestäni upean roolisuorituksen. Elokuva on visuaalisesti fantasia elokuvaan sopiva ja esimerkiksi Moorsin taikaolennot ovat hauskoja animaatio tuotoksia. Ainoa miinus on se, että elokuva on 3D. En erityisemmin tykkää istua isot lasit nenällä, vaikkakin ne unohtuivat tarinan edetessä. Suosittelen niille, joihin iskee fantasia, seikkailu ja jotka haluavat saada uuden näkökulman vanhalla, upealla sadulle. :)



Elokuvan Maleficent - Pahatar traileri.

Pamulan kevät

Toukokuun ahkerointia monessa muodossa. On saatu koulun kaksi aktiivista viimeistä viikkoa läpi ja viime perjantaina saatiin todistukset käteen kera kyynelten. Ihana vuosi, ihanammat ihmiset siellä!
VAKAVAsta on suoriuduttu ja vieläpä niin, että soveltavuuskoepaikat avautuivat Jyväskylästä. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, kun toivotaan parasta tulosta ja tsempataan mulle opiskelupaikka!

Eilen olin Pamulassa isäni kanssa risusavotassa ja tulipa samalla valokuvailtua uusia muutoksia kyseisellä markilla. Aurinko paistoi niin lämpöisesti, että ei tarvinnut palella! ;D

Kesä saapui muutenkin tosi nopeasti, kun se viimein saapui. Joka puolella vihertää jo niin hienosti. Olen kesäihminen henkeen ja vereen, joten ei voi olla kuin HAPPY. Pitäisi varmaan alkaa mietiskellä jo kesälomasuunnitelmiakin kasaan, kun ensi kuussa miesolentokin lomailee. Ei me toisiamme kestetä neljää viikkoa 24/7 kotona. :D Haaveilin kaupunkilomasta Keski-Euroopassa, mutta rahatilanteen takia taitaa jäädä hamaantulevaisuuteen sen haaveen toteutus nyt toistaiseksi. Jollain hyviä vinkkejä Suomessa lomareissuiluun?

Mökillä vierailu - look! Sen takia ei myöskään naamakuvia tänne. :D

Valkosuklaa mini-mudcaket

Valmistusaineet
100 g valkosuklaata
100 g voita
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Pinnalle
tomusokeria

Päälle
1 prk Valio maustettua rahkaa: makea mansikka
(n. 2 dl mansikoita)





1. Hienonna valkosuklaata 2-3 palaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Säästä ne koristeeksi pinnalle.

2. Sulata loppu suklaa mikrossa. Sekoita välillä, ettei suklaa kuumene liikaa.



3. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri.

4. Lisää vaahtoon munat yksitellen. Lisää valkosuklaasula.





5. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi.



6. Lusikoi taikina muffinssivuokiin. Ripottele pinnalle valkosuklaarouhetta.

7. Kypsennä uunin keskiosassa 200 asteessa 8-9 minuuttia. Älä paista liian kypsiksi, sillä leivonnaisten kuuluu jäädä pehmeiksi ja kosteiksi sisältä. Jäähdytä.





8. Sihtaa pinnalle tomusokeria. Lusikoi päälle mansikkarahkaa. (Lisää halutessa mansikkaviipaleita.)



Nämä oli makeita sokeripommeja, mutta rahka toi mukavasti raikkautta! Valkosuklaa mahdollista korvata myös esim. tummalla suklaalla. :)